Johdatus virtakaapeleihin

Virtakaapelit ovat olleet käytössä yli vuosisadan. Vuonna 1879 amerikkalainen keksijä TA Edison loi kaapelin käärimällä kuparitangon juutilla, työntämällä sen rautaputkeen ja täyttämällä tilan asfalttiseoksella; hän asensi tämän kaapelin New Yorkiin, mikä oli uraauurtava maanalainen voimansiirto. Seuraavana vuonna brittiläinen keksijä Callender kehitti asfaltti{5}}kyllästetyt paperi-eristetyt virtajohdot. Vuonna 1889 SZ Ferranti (Yhdistynyt kuningaskunta) asensi 10 kV:n öljyllä{12}}kyllästetyn paperilla{13}}eristetyn kaapelin Lontoon ja Deptfordin välille. Vuoteen 1908 mennessä Iso-Britanniaan oli perustettu 20 kV kaapeliverkko, ja voimakaapeleiden käyttö yleistyi. Vuonna 1911 Saksa asensi 60 kV korkeajännitekaapelin, mikä merkitsi korkeajännitteisen kaapelin kehittämisen alkua. Vuonna 1913 M. Höchstädter (Saksa) kehitti yksilöllisesti suojatun kaapelin; Tämä innovaatio paransi sisäistä sähkökentän jakautumista ja eliminoi tangentiaalisen jännityksen eristyspinnasta, mikä on virstanpylväs voimakaapeleiden kehityksessä. Vuonna 1952 Ruotsi asensi 380 kV:n lisä-korkea{29}}-kaapelin pohjoiseen voimalaitokseen, mikä tajusi tällaisten kaapelien käytännön sovelluksen. 1980-luvulle mennessä oli valmistettu 1 100 kV:n ja 1 200 kV:n ultra-korkeajännitteisiä